sunnuntai, 3. lokakuu 2010

Paniikkihäiriö?

 Paniikkihäiriö on ahdistuneisuushäiriöihin kuuluva mielenterveyden häiriö. Sen oireita ovat usein, ilman erityistä syytä ilmenevät toistuvat paniikkikohtaukset. Yleisin fyysinen oire on sydämentykytys. Tavallisia oireita ovat myös hikoilu, vapina, hengenahdistus, hyperventilaatio sekä pakokauhuntunne, pelko ja jännittäminen.

 

Paniikkihäiriö ei taida olla nuorille suomalaisille todellakaan harvinainen ilmiö. Suorastaan kirotun yleinen. Ainakin moni oma kaverini kärsii niistä, mitä erilaisimpina versioina, mutta ei kukaan enemmän tai vähemmän vakavammin kuin toinen.

 

Yhtäkkiä sähköpostiin ilmestyi no-reply-viesti vuodatus.netistä. Säikähdin aivan järjettömästi, sydän alkoi hakata ja rintaa kuristaa, enkä edes tiedä miksi. Tämmöinen ilmiö on on oikeastaan todella yleistä minulle, ja vasta nyt aloin miettiä, voisiko se olla jotain paniikkihäiriötä?

Luin sitten wikipediaa ja aika paljon juttuja täsmäsi. Tietysti se voi olla luuloharhaa. Sattumalta sitten luottoystävä soitti ja kysyi, miten voin. Yhtäkkiä päivällä menin täysin maahan, enkä sen jälkeen ollut kamalan hyvässä kunnossa, joten ilmeisesti sen takia hän soittikin.

 

Sanoin sitten että minulla on varmaan paniikkihäiriö.

Kyseinen henkilö osaa kyllä katsoa ihmisistä piirteitä hyvin realistisesti ja tutkia niitä. Hän sitten sanoi että täsmäisi minuun.

Jos kerta joku muu on sitä mieltä, kaiketi siitä pitäisi ottaa oppi ja vaari ja lähteä tutkimaan lääketieteellistä mielipidettä.

 

Ensi viikolla olisi aika rueta lähestymään psykiatria.

lauantai, 2. lokakuu 2010

Seuraavana päivänä kun mokasi.

 

Roolipelaaminen on hauskaa, sosiaalista touhua, jossa kaikki saa huomioida ja pitää hauskaa. Toisin sanoen ihan vitun mahtavaa touhua, ja etenkin kun on oikeaa porukkaa jonka kanssa pelata. Sääli että siitäkään ei tahdo tulla mitään siinä vaiheessa, kun muut pelaavat jo keskenään enkä tahdo sitten olla tiellä, kun en kuulemma ole mikään hyvä ropettaja. Haluaisin silti pelata kamalasti, mutta kun en tahdo olla tiellä, perkele vieköön.

Loppujenlopuksi sellaisesta asenteesta kukaan ei ala ropettamaan - sellaisesta asenteesta kaikki muutkin ystävyyssuhteet ja vapaa-ajan vietot menevät mönkään. Onhan se niille ok kun toinen päättää 'että en nyt taida sittenkään etten ole tiellä', mutta itselle ei ole, ja alkaa vihaamaan kaikkea ympärillään. Loppujenlopuksi siitä voi kehittyä melkoinen farssi, kaikki asiat voivat kaatua kerralla niskaan ja tässä sitä taas ollaan.

Veren näkeminen on lohduttavaa muttei paranna itkua.


Sitä haluaisi pyytää anteeksi, sitä tuleekin pyydettyä anteeksi tuhansia kertoja, mutta tuskinpa sitä voi ottaa vakavasti. Jotkut sanovat vihaavansa sitä, että pitää nöyristellä, mutta en minä muutakaan oikein tiedä.

Se, että ei tunnu tekevän mitään oikein ja kaikki vain rähjäävät kaikesta mitä teen, saa olon tuntumaan täydellisen typeräksi, ahdistuneeksi ja idioottimaiseksi.


Eikä siitä oikein muita voi syyttääkään.

Mutta mitä sitten, kun voi syyttää vain itseään, mutta siitä aiheutuu vain itsesyytöstä koko ajan,

ja oravanpyörä senkun pahenee?

 

Muistio itselle: Hankkiudu psykiatrille ajoissa, vaikka aina menemisen hetkellä tuntuukin että kaikki on ok, ja selkää on helppo kääntää.

perjantai, 1. lokakuu 2010

Siellä, minne aurinko ei paista ja tietokoneet käryävät.

Normaali herääminen. Silmät eivät oikein tahdo nähdä mitään, tuijotan vain epämääräistä, hämärää valoruutua. Se on se puhelin, perkele, onneksi sentään muistaa ulkoa mistä pitää painaa kun alkaa hälyttää. Se soi 7:35 aamulla ja pakottaa heräämään taas. Voi piru kun ei saa edes nukkua väsymystään pois kunnolla!

Nousen ylös kylmään, pahanhajuiseen huoneeseen. Eilen piti pistää pyykit kuivamaan opiskelija-asuntolan kaappiin, patterin päälle ja ties minne, koska tänään on perjantai enkä ehtisi hakea niitä kuivamasta kuivaushuoneesta. Plus että joku apina olisi taas nakannut ne lattialle. Ihan kamalasti pyykkiä, kuivaisivat van pois. Nolottaa kun oma puoli on vuorattu kaikenmaailman vaaterievulla... Patteri varmaan kävi ylikierroksilla kun kylmää ja märkää pyykkiä löhösi sen päällä.

Se olisi seuraavaksi hampaiden- ja kasvojenpesu ja aamutarpeiden täyttö. Vessassa on ihan hemmetin kirkasta ja räpsyttelen koko ajan silmiäni. En nää peilikuvaanikaan, joten ruhnutan vaan silmät kiinni hampaat puhtaiksi ja raaviskelen kutiavaa kylkeä. Kasvot, käsien viimeinen pesu ja sitten pukemaan. Nyt alkaa jo näkyä, kellosta hoksaa että se on 7:39. Eli oikeasti 7:37, koska kelloni on pari minuuttia edellä.

Tatskapaita päälle, sammarit jalkaan, huivi kaulaan, kauluspaita ja farkkuliivi päälle ja eikun menoksi - sukat olivat unohtua.

 

Aamulla tokkuraisena aterimet ovat lennellä ympäriinsä ruokalassa, ja vain aamukahvi tuntui hyvältä asialta.

Tunnille mennessä kaikki romahti heti kun istuuduin ATK-luokan koneelle. Piti kirjoittaa lehtijuttuja, kirjoitinkin loppuun, ja kirjoitin toisenkin lehtijutun. Aloin murehtimaan myös toisen kurssin lopputyötä, flash-peliä. Entinen suunnitelma meni aivoissani läskiksi ja pitäisi suunnitella jotain kivempaa, mutta tarina ei tahdo syntyä kirveelläkään. Toteutussuunnitelma olisi jo olemassa, mutta en vain saa tarinaa ulos.

 

Sitten koko maailma alkoi luhistua kasaan. En ollut kuukauteen käyttänyt facebookkia ja poistin kaikki kaverit, nyt menin takaisin ja kysyin muutaman kaveriksi takaisin. Ahdistaa silti, kun tuntuu, että mitä vittua minä facebookissa teen. Ei ketään kiinnosta mitä teen. Kaikille olen pelkkä riesa vain ajatellakin, että miten minua pitäisi kohdella. Pitäisi olla kiva ja kaikkea, mutta kun ei millään kiinnostaisi. Kaverit stressaantuvat minusta - tai siis... Mitkä kaverit? Todella harvat ainakin. Ja ainahan heille on joku parempi kuin minä, olisi parempi pysyä poissa elättelemästä turhia toiveita siitä että voisin viihdyttää ollenkaan.

En nyt väitä, että muiden viha minua kohtaan näkyisi ulospäin, mutta omat aivoni kertovat jotain aivan muuta. Ne sanovat, että ei sinusta kukaan pidä. Jätä yksin. Olet melkein yksin jo. Aiheutat sen itse omalla typeryydelläsi. Koska tahdot olla osoittamatta typeryyttäsi muille, et päästä heitä lähelle, valitat kun kukaan ei pidä sinusta ja lopulta olet yksin.

 

On niin hirveän paljon murehdittavaa, mutta en voi kertoa niistä keille tahansa ja se pitää purkaa hengettömäksi tekstiksi.  Olen ihan helvetin epäluuloinen, ja kaikkien mielestä se taitaa olla silkkaa tekopyhää paskaa jolla kerätä huomiota. Olihan se aikanaan, harmi vaan että parin vuoden aikana kaikki on äitynyt syväksi, vakavaksi masennukseksi. Ei tahdo olla viikkoa, jolloin en miettisi, miten tappaisin itseni. Kantti ei vain riitä, eikä se, että ehkä joku välittääkin ja tulisi murheelliseksi?

 

Totta puhuen en ole varma, murehtisiko kukaan.

 

  • Henkilötiedot

    En ole ikinä blogia ennen käyttänyt enkä edes harkinnut, ei ole ollut pahemmin tarvetta kun on DA:ssa journalit. Niihin ei vain enää kehtaa  kirjoittaa mitä sattuu, pitää olla asiaa ja oikeita kuulumisia. Pitäisi liittyä siihen miten projektit menee, mitä projekteja tulee ja mitkä projektit purkitetaan keskeneräisinä omaan ulottuvuuteensa.
     
    Jos nyt aloitetaan ihan ensimmäisenä sillä, että kun tapahtuu kivoja juttuja, minä niistä harvoin kirjoittelen. Se, että vuodatan blogiin surkeita näkemyksiä ja huonoa olotilaa ei tarkoita sitä, etteikö minulla olisi ilonkin hetkiä.
    Vaikka on niitä suhteessa vähän harvemmin kuin huonoja päiviä.
    Joka tapauksessa, näitä kirjoituksia lukiessa kannattaa aina olla vähän varpaillaan, olen kulissin takaa hieman eri ihminen kuin luulisi ja puhun oikeasti kuin pahainen teinikakara joka ei edes jaksa hakea apua ongelmiinsa. Totuus on siinäkin vähän toinen.
     
    Voisi vielä hieman selvittää itsestään normaalisti, mitä meikäläinen on niinko heiniään.
    Nimi on oikeassa elämässä salaista tietoa, mutta nettinickinä toimii Cerberus, WinterSpiritto jotka ovat taiteilijanimet, Rupi on harvinainen kultanimi, kuollut ja kuopattu ja armaimmille kavereille/harvoille ystäville on juurtunut tavaksi sanoa Appa - ja vähemmän armaille.
    Syntynyt 22.02.1993. Iän voitte laskea siitä.
    Sukupuoli on salainen tieto myös, jonka jokainen voi itse päätellä.
    Seksuaalisuus - Enpä välitä tietää vielä.
    Musiikista en kranttuile. Parhaiten menee hyvät biitit, melankolisuus ja hyvä tarina. Saa olla deathmetalista purkkapoppiin. Valtaosin kyseessä on aasialainen musiikki ja soundtrackit ja joitain legendojakin, kuten Michael Jackson. Jos pyöreästi sanotaan montako bändiä/artistia kuuntelen tai olen kuunnellut vakiona, niin on niitä vissiin 80.
    Harrastuksena menee piirtäminen. Myös sarjakuvien että animaatioiden. Tykkään myös koodata yksinkertaisia pikkuharrastelijajuttuja HTML:lä, ja pelejä minä harrastan pienessä päässäni aivan jatkuvasti.
     
    Meikäläisestä näkee enemmän kahdessa eri osoitteessa:
    http://winterspiritto.deviantart.com
    http://cerberusmd.wippiespace.com
     
    Btw, palautetta saa pistää että jaksaisin päivitellä tuota CMD:tä, joka on meikän portfolio-sivu. Se on aina välillä elossa mutta usemmin kuollut.

  • Tagipilvi